Työllistämiskritiikkiä

Valtion heikentyvä taloudellinen tilanne ja työttömyys ovat johtaneet erilaisiin ehdotuksiin ja toimenpiteisiin, joista valtaosa ei auta työllistämisessä ja talouden parantamisessa. Tämä osoittaa, että talouden ja työllisyyden parannusehdotukset ovat spekulaatiota ja puhetta, eivät konkreettisia malleja ja toteutusketjuja työllistämiseksi.

Tyypillisesti erilaiset elvytyskeinot ja verojen alennusprosentit ovat pieniä asteittaisia keinoja tilanteessa, jossa talouden ja työllisyyden rakenteet ovat järkkyneet. Asteittaisia keinoja enemmän nyt tarvitaan rakenteellisia keinoja talouden kohentamiseen. Sen lisäksi, jos halutaan voimistaa kansainvälistä kilpailukykyä, tarvitaan radikaaleja keinoja. Tarjolle on myös esitetty vaikeasti hallittavia, kyseenalaisia ja epätoivoisia keinoja. Osa ehdotuksista ovat yhtäaikaa epäkypsiä ja epärealistisia, ns. kummeli-viihteen tasoisia.

Ohessa on arvioitu talouskasvun ja työttömyyden hoitamisen erilaisia keinoja ja annettu Wikimploi-mallin mukainen korjausehdotus.

____________.____________

Mitä työllistämisessä tehdään väärin?

Työministeriö sijoittaa vuosittain 1,2 miljardia euroa työllistymisen edellytyksiin, yritykset saavat tukea ja yliopistotutkijat tutkivat työtä, mutta mikään ei onnistu. Onko kaikki nyt hyvin?

Ei ole, sillä Suomen työllistämisen organisointia ei ole visioitu, strategioitu, organisoitu eikä tutkittu. Kukaan ei ole vastuussa kansallisen hyvinvoinnin ja vaurauden luojan, työn, organisoinnista. Työllistämisen ympärille on keskittynyt suuri määrä rakenteellista sekavuutta, tahdottomuutta ja vaikutusuhteiden ymmärtämättömyyttä. Näistä esimerkkeinä ovat, että pitkäaikaistyöttömiä työllistetään huovutuspaja ja painepesuri edellä, nuoria työllistetään puuhapete ja talutushihna edellä, ja akateemisia työllistetään työnhakuopetus ja CV-kurssit edellä.

Oikeampi tapa olisi työllistää oikeassa järjestyksessä, tunnistaa erilaisten töiden linkittyminen toisiinsa ja organisoida työ vaiheittain alkavaksi. Tässä sovellettaisiin ns. kriittisen polun mallia, jossa toteutetaan peräkkäin suoritettavien asioiden kokonaisuus. Näin esimerkiksi suunnittelevat ja organisoivat työttömät kannattaa panna toimeen ensin, jotta nuoret ja pitkäaikaistyöttömät saavat mielekkäitä tehtäviä. Kriittisen polun malli on tuttua ruuanlaitossa ja talonrakentmisessa. Kakun valmistuksessa ensin etsitään puhdas vuoka ja pannaan uuni päälle, vasta sitten aletaan taikinanteko. Fingliskaksi sanottuna: Vuoka and uuni first, taikina follows. Talossa reilusti ennen perustusten tekoa, koko homma suunnitellaan huolellisesti. Listoituskin on pakko tehdä runkotöiden jälkeen. Miksi työllistävä viranomainen tapetoi ensin ja tekee seinän vasta myöhemmin?

Nyt nuorisotakuu on pakottanut nuoret reservaatteihin puuhastelemaan nuoriso-ohjaajien valvonnassa, pitkäaikaistyöttömät joutuvat todistamaan kaupunkien sakkomaskuja laiskasta työn organisoinnista ja akateemiset typertyvät ainaiseen CV:n hiomiseen.

Miten Työministeriön pitäisi ajatella vuotuisen ”työllistymisen edellytysten” rahapottiaan? Työministeriön pitäisi ajatella vuotuista työttömyystukea ajatuksella ”miten paljon suunnittelevaa, organisoivaa ja toteuttavaa työtä 1,2 miljardilla tehdään”. Kun Työministeriön mallilla nyt valvotaan, että työtön ei tee töitä, on se Suomen kilpailukyvyn kannalta huonosti sijoitettu rahasumma. Jos Työministeriön monopoli kanavoida työllisyysmäärärahat puretaan, tilalle astuvat useat tehokkaammat mallit käyttää 1,2 miljardia euroa Suomen työllisyyden ja kilpailukyvyn edistämiseksi. Ministeriö voi aina osallistua mahdollisella uudella mallillaan yhteiseen ponnistukseen, jossa ajatuspajat, yliopistot, yritykset ja kansalaisjärjestöt saavat rahoituksen työllistämiseen. Kaikille asetetaan yhteiset mittarit ja valvonta, jonka suorittaa kansainvälinen ryhmä OECD:n ja YK:n ILO:n johdolla. Työministeriön työllistämismallia tuskin hyväksyttäisiiin VTV:n tarkastuksessa sen tehottomuuden vuoksi.

Mitä yliopistollinen työntutkimus tekee? Tampereen yliopiston Työelämän tutkimuskeskuksen (WRC) tavoitteena on ensisijaisesti edistää tutkimusta, ja sitten työelämän monitieteinen tutkimus. Ensin edistetään tutkimusta ja vasta sitten tutkitaan. Laitoksen missiossa on ilmeinen kömmähdys, mutta mitä tämä työtä yliopistotasoisesti tutkiva laitos ei tee, on työllistämiseen ja työn suorittamiseen liittyvien suuruusluokkien, vaikutussuhteiden, linkitysten ja riippuvuussuhteiden, ja taloudellisen vaikuttavuuden rakenteiden analysointi ja mallinnus. Laitokselta ei luultavasti voi edes tässä työllisyyden ja talouden tilassa vaatia, että heidän globaalia huippuammattitaitoa käytettäisiin työllistämisen strukturointiin ja organisointiin. Nyt kun yrityksissä venytään kilpailukyvyn edistämiseksi, voisi jokainen WRC:n tutkija ja professori tehdä oman työllistämismalliehdotuksen. Tämä tietysti ylimääräisenä työnä, koska vain näin kohotaan työntutkimuksen maailmanluokaan. Näin toimivat innovatiiviset yritykset, mikseivät siis työntutkijatkin? Kotitehtävä tamperelaisille WRC:n tutkijoille ja Työelämän tutkimusyhdistys ry:n jäsenille tässä (vaikkapa seminaarin työryhmässä tehtäväksi).

Julkinen haaste työelämän tutkijoille olla mukana kehittämässä työllistämisen malleja (PDF  48 kB).

Wikimploi ratkaisee työllistämisen organisoinnin. Wikimploi-mallissa mennään visio, suunnittelu ja organisointi edellä. Ihannetapauksessa mukana toiminnan alkuvaiheesta lähtien on muutama edistyksellinen kaupunki ja työministeriö, muutama yliopisto ja parikymmentä yritystä. Ensin siis perustetaan Wikimplace. Suunnittelijat ja organisoijat ryhtyvät toimiin niin, että nuoret ja pitkäaikaistyöttömät pääsevät mukaan kolmannella viikolla. Neljäs viikko on jo täynnä uutta työtä, siis visioitua ja strukturoitua, suunniteltua ja johdettua. Palkkaakin maksetaan, sillä meillä on työttömyysturva, ansiosidonnaiset, irtisanomispaketit, startupit, enkeli- ja riskisijoittajat, Tekes, Sitra, kunnat, kaupunki, valtio ja yritykset. Miksi näin paljon palkkaa ja palkanmaksajia? Siksi, että 300 000 työttömän joukosta Wikimploi organisoi työtä huippuammattilaisille, visionääreille, haastajille, tahtoihmisille, nuorille, pudokkaille, luoville ja innokkaille. Wikimploi haastaa kaiken tehtävän työn ja uudistaa sen.

Wikimploi-mallissa tehdään monenlaatuista ja vaikuttavuudeltaan radikaalia työtä. Kilpailukyvyn kärjessä ovat Grand Projects -hankkeet. Kun ensimmäinen kaupunki, esimerkiksi Espoo, Tampere, Helsinki, Oulu tai Salo, ryhtyvät Wikimploi-uranuurtajiksi, maailman mediahuomio keskittyy sinne. Otsikoissa voi lukea ”Helsinki organisoi työtä 10 000 henkilölle entisissä valtion ja kaupungin tiloissa Senaatintorin ympäristössä”. Yhtä hyvin otsikko voi olla ”Vaasan toria reunustavat talot täyttyvät tulevaisuuden työllä – pölyiset virastot ja pankit siirtyvät Klemettilään ja Internetiin!Katso tästä, miten kaupunkikeskustat muuttuvat.

Wikimploi on yleishyödyllinen työllistämismalli, jonka kaupungit, kunnat ja Työministeriö saavat korvauksetta käyttöönsä.

____________.____________

Työllisyyskritiikkiä EU-tiedotuskanavassa

Juhani Risku Euractivessa:
In fact, governments and unemployment agencies are just collecting lists of vacant positions and passively distributing addresses of workplaces to potential jobseekers. Meanwhile, basically all job postings can already be found and are directly put on line by companies themselves – we don’t need unemployment agencies to do that.”

We need to get rid of the present day labour policy because it represents an outdated ‘control and command’ employment culture. Current government policies do not organise work either, nor do we have any research or development on employment innovation. We simply need another kind of system – and that’s what we have created.”

I believe Wikimploi type of big innovations only happen in the tranquillity of peripheries, where people become more courageous. Wikimploi would have never been invented in MIT, EIT, Oxford or Silicon Valley.”

____________.____________

Homekoulutko kuntoon vanhoilla opeilla?

Homekoulujen korjaus ja korjausvelka. VATT:n ylijohtaja Juhana Vartiainen heitti ke 10.7.2013 ajatuksen, että työurien pidentäminen (mahdollisesti) luo elvytysvaraa esimerkiksi homekoulujen korjaamiseen. Tätä voidaan laajentaa Suomessa vallitsevan korjausvelan hoitamiseen asti. Korjausvelka on 30-50 miljardia euroa, johon homekoulujen korjauskin sisältyy. Hoemkoulujen korjaamisessa on rakenteellinen ongelma: suunnittelijat ja rakentajat tekevät yhä virheitä, jopa korjaamisessa. Wikimploi-arvio: Rakennusten eli kansallisvarallisuuden ylläpito ja korjaus on tärkeätä. Suuri osa rappiolla olevista rakennuksista on tehty 70-, 80- ja 90-luvuilla sellaisilla opeilla, jotka vieläkin vallitsevat rakennusalan ammattilaisilla. Vieläpä tänään rakennetaan homehtuvia taloja. On oletettavaa, että homekoulujen korjaus ja korjausvelan hoitaminen johtavat pahempaan tilanteeseen, jossa korjaamme hometaloja uuden homeen kodeiksi. Siihen on kaksi merkittävää syytä: monet hometaloja rakentanteet ovat yhä alalla, ja liian moni hyötyy siitä, että rakennustyön laatu on huonoa. Näin korjausvelan hoitamisen kauniista ajatuksesta huolimatta se ei ole tehokas tapa toimeliaisuuteen, se on lähinnä parfymointia. Wikimploi tekisi asian seuraavasti: yhteisön 25000 rakennusalan ammattilaista (tilanne 2015) laatisi kokonaissuunnitelman, koulutuksen ja organisoisi korjausrakentamisen kymmenelle vuodelle. Yhteisö hoitaisi rakennuttamisen, rakennustyön johtamisen ja valvonnan. Työ tehtäisiin pääosin kuntien ja pienyritysten voimin uudelleenkoulutetun kotimaisen työvoiman toteuttamana. Yritysten tuomaa 20-40% lisäkustannusta ei suostuta maksamaan, eikä silloin tarvitsisi olla rakennusritysten epäselvän toiminnan armoilla. Wikimploi-mallissa kaikki toimijat saavat kilpailukykyisen palkan ja tilaaja saa korkealaatuisen työn ja takuun. Korjausvelan ja homekoulujen tapauksessa yhteiskunnalla ei ole varaa maksaa yritysten tarvitsemia voittoja ja aiheuttamaa riskiä.

____________.____________

Työvoimahallinto on tehoton työn organisoinnissa

Työvoimahallinto on verrattain tehoton käyttämään vuotuisia työllistämismäärärahoja työllistymisen edistämiseksi. Mistä tämä johtuu? Työvoimahallinnolla ei ole visiota työstä, työllistämisestä eikä työn organisoinnista. Työvoimahallinnolla ei myöskään ole taitoa ja kyvykkyyttä organisoida työllistymistä. Mutta työvoimahallinnon päätehtävänä on jakaa sille budjetissa osoitetut varat eteenpäin niille, jotka koettavat organisoida työllistymistä, ei osallistua työn organisointiin. Yritysten tehtävä on työllistää, ei työvoimahallinnon. Sen sijaan jos työvoimahallinnolla olisi visio työstä, voisi se organisoida Wikimploin Grand Projects -mallin mukaisia toimia.

Työvoimahallinto asettaa suomalaisen koulutusjärjestelmän hankalaan asemaan: eikö koulutusjärjestelmä ollutkaan ajan tasalla kaikkine satsauksineen, kun työvoimatoimen tärkeänä tehtävänä on itse järjestää koulutusta? Mihin ihmeeseen tarvitaan erilaisia yritysten ja aikuiskoulutuskeskusten kursseja, kun kaiken piti olla niin hyvää aina Pisasta yliopistoihin?

Työvoimahallinto olisi uudistettava työllistämisen osilta niin, että sillä olisi aktiivinen rooli työhön, työn ja koulutuksen linkittämiseen, ja työn organisoinnin edistämiseen. Nykyinen työllisyysmäärärahojen jakaminen, työnvälitystoimi ja työttömien ohjaaminen muiden viranomaisten vastuulle on liian passivinen viranomaistehtävä. Kun vuosina 2002-2005 vain 25 % työllistyi kolmen kuukauden kuluttua toimenpiteeseen osallistumisensa jälkeen, ei työllistämisen viranomaistehtävää ole hoidettu asiallisesti. Tuona aikana 73 % oli työttömänä, uudelleen työllistämistoimenpiteessä tai työvoiman ulkopuolella. Kaksi prosenttia työttömistä katosi ilmaan (Simo Ahon ja Hannu Koposen työvoimapoliittinen seurantatutkimus). Vuosien 2012-2013 tilastoja ei ole tarjolla, joten emme tiedä TEM:n tehoa työllistämisen edistämisessä.

Aktiiviseen työvoimahallintoon kuuluisi useiden erilaisten ja kilpailevien työllisyysmallien organisointi, edistäminen, tutkimus ja kehitys. Näin esimerkiksi hyviksi todetut Rinteen malli ja Paltamon malli saisivat rinnalleen Wikimploi-mallin. Kun erilaisten mallien kehitykseen, tutkimukseen ja organisointiin investoitaisiin esimerkiksi 100 miljoonaa euroa vuosittain, saataisiin investointi maksettua takaisin yhdessä kuukaudessa (50 000 henk × tuotto 2000 €/henk•kk × 1 kk). Mallin konsultoinnista saataisiin myös tulorahoitusta maailmalta noin 1 miljardi euroa vuosittain (1000 kaupunkia/valtiota × à 1000 000 €), kun 10 % työllistetyistä osallistuu mallin ulkomaankonsultointiin.

Nykyisten harvojen työllistämismallien kehittäjät voisivat myös kysyä työministeriöltä, saisiko vuoden työvoimapalvelujen määrärahoilla (500 miljoonaa euroa) 2013 muutakin kuin CV:n kirjoittamista, koulutukseen ohjausta ja kotona istumista. Aktiiviseen työllistämiseen työministeriö voisi laatia myös omia mallejaan, jolloin virkamieskunnan kyvykkyys tulisi esiin. Työministeriö voisi myös ottaa vastuulleen työllistämiseen liittyvien arviointimenetelmien ja mittarien kehittämisen ja käytön. Näin voitaisiin kanavoida työllistämisvaroja tehokkaimman mallin kautta, ei enää passiivisten työvoimatoimistojen kautta. Työvoimahallinnolle on suoranainen onni, ettei työllistämiseen ole olemassa kilpailevia malleja ja tehoa mittaavia mittareita. Näin työllisyysvarojen monopoli on voinut säilyä ”parlamentaarisena toimintana”. Samalla tavalla kuin metsänhoidon monopoli otetaan EU:n hallinnollisella väkivallalla pois metsänhoitoyhdistyksiltä ja metsälaki muuttuu, voidaan työministeriön työllisyysmäärärahojen jakomonopolia vähentää. Tällöin työministeriö joutuisi kilpailemaan mm. Paltamon mallin ja Wikimploi-mallin kanssa.

____________.____________

Nuorisomatkailua ”tosta vaan”

Epärealistinen ja tehoton nuorten työllistämistä edistävä malli on kehitetty Aalto-yliopistossa. Mallissa nuori työtön voisi apurahan turvin muuttaa ulkomaille oppimaan paikallista kieltä ja kulttuuria. Apurahan vastineeksi työttömän pitäisi kirjoittaa raportti kokemuksistaan työvoimaviranomaisille. Ehdotus ei ole teekkarivitsi eikä Kevätpörriäisen juttu, vaan vakava ehdotus yrittäjyysprofessorilta. Idea on hauska, mutta arvelluttava. Pieni laskenta ja realismi osoittaa mallin huonoksi. Jos vaikkapa 1000 työtöntä nuorta matkustaisi noin 20 eri maahan yhdeksi kuukaudeksi, edellyttäisi se pitkähkön valinta- ja valmisteluprosessin, joka ostettaisiin esim. Aalto-yliopistolta (vuotuinen kustannus n. 2,0 milj. €). Vastaavat järjestelytoimet ostetaan kultakin kohdemaalta (vuotuinen kustannus 0,4 milj.€/maa eli yht. 8 milj. €).  Oleskelu- ja palkkakustannus nuorelta on (1000 € + 1000 €) kuukaudelta ja matkustus 1000 €. Näin kahden kuukauden kustannus on 5000 € nuorta kohden. Palkanmaksu on tärkeää, sillä se velvoittaa tuloksentekoon, eikä viranomaisen järjestämä työ saa olla palkatonta eli työsopimuksia rikkovaa. Arto Lahden ehdottama nuorisomatkailu maksaisi ensimmäiseltä kuukaudelta 13 milj. € (2 + 8 + 3) milj. €. Lisäkuukausi tuo suhteellista säästöä nuorten matkalipuissa ja perustamiskuluissa.

Onko Lahden nuorisomatkailumallille vaihtoehtoja? On, Erasmus-ohjelma, normaali työnhaku ulkomailta (TEM, EU), oppilasvaihto, nuorisovaihto ja EU:n Leonardo-ohjelma. Lahden malli on ilmeisesti tarkoitettu nuorisotakuun kaltaisesti haluttomille pudokkaille, koska normaali ja vastuullinen nuoriso on kautta aikojen mennyt omatoimisesti ulkomaille, jos on niin halunnut. Lahden malliin saattaa kuitenkin kuulua jonkinasteinen pakko, joka olisi uudistus edellisiin.

Professori Arto Lahden ehdotus kannattaa ottaa vakavasti esimerkiksi seuraavasti: Ei tehdä lainkaan niinkuin hän ehdottaa, vaan annetaan nuorten työhön ja kulttuuriin tutustumisen organisointivastuu yllä mainituille tahoille ja yhdelle AMK:lle. Mutta mistä syistä yliopisto kehittää mallin, joka on kaikin tavoin kestämätön? Syitä on useita, mutta päällimmäisenä lienevät yliopistollisen aktiivisuuden osoitus, tutkimuksen ja realismin puute, kokonaislaskennallisen osaamisen puute, muutaman irtopisteen hankkiminen ja rahoituksien hakemiseen omiin ”yrittäjyysprojekteihin”. Suurimpana ongelmana nuorismatkailun ehdotuksessa on se, että työllistämisen, koulutuksen ja ammatillisuuden kokonaisuus on hukassa. Sitäpaitsi, kun kyseessä on malli, sillä pitäisi olla idea, prosessi, valvonta, seuranta ja vastuu. Kaikki nämä ongelmat on sisäänrakennettu professori Lahden malliin. Työttömyys on kaikissa muodoissaan niin vakava asia, ettei professori Lahden kaltainen leikinlasku ole tahdikasta.

____________.____________

.