Wikimploi 017-malli

Wikimploi siis yhdistää tyhjät toimitilat, työttömät ammattilaiset ja itseorganisoituvan työnteon. Malli 017 on nopein ja ketterin tapa organisoida tilat esimekiksi 1500 työttömälle ammattilaiselle Helsinkiin.

Wikimploi 017-mallin toimintakulku on seuraava (dramaturginen versio):
Helsingin pormestari soittaa eläkeyhtiön pääjohtajalle ja pyytää, että eläkeyhtiötä antamaan keskustan alueella olevan tyhjän toimistotilan Helsingin kaupungille käyttöön kahdeksi vuodeksi ”riskisijoituksena”. Sitten, maanantaina klo 8.00, tilaan kutsutaan 1000 työtöntä ammattilaista (akateemisia, insinöörejä, runoilijoita, antropologeja, opettajia, filologeja, ex-yrittäjiä, mentoreita, vastavalmistuneita…) ja heille annetaan kulkukortit ja heidät ohjataan kerroksiin. Koko joukko itseorganisoituu perustamaan yhtiöitä, monipuolisia startup-yrityksiä, vientiä, suunnittelua, konsultointia jne. Tuloksena on Helsingin vilkkain olohuone, jonka alakerrassa parveilevat kaupunkilaiset, investorit ja maailman media. Alakerran ravintola on pullollaan toimintaa, aulassa on taidenäyttelyitä, messuja ja salissa globaaleja konferenssipuheita. 1000 ammattilaista eivät ole enää työttömiä, he tuottavat kukin parissa vuodessa liikevaihtoa 50-100 k€ eli yhteensä 75-150 milj. euroa. Nämä 1000 ns. ensimmäistä liikuttajaa valmistelevat töitä toisille liikuttajille, eli niille, jotka eivät itse aloita omatoimisesti työntekoa. Ja koko hanke pystyyn paikallispuhelun hinnalla, siitä nimi 0,17 € eli 017.

Hyödyt kaupungille ja eläkeyhtiölle

Jo muutamassa kuukaudessa eläkeyhtiölle paljastuu, että Wikimploi 017-malli on heidän tehokkain tapa saada vuokralaisia tyhjiin tiloihinsa. Eläkeyhtiö alkaa saada nopeasti vuokratuloja, ja Wikimploin työntekijät auttavat eläkeyhtiötä kuukausittain 3 tuntia kukin, eli 3 h/kk × 1000 henk. = 3000 h/kk kiinteistötoiminnan edistämiseksi (noin 30 henkilötyökuukauden asiantuntija-apu vain sormea napsauttaen). Helsingin kaupunki hyötyy eniten, koska se säästää työttömyyssakkomaksuissa, ja saa yhden tontin tuottamaan 75-150 milj. euron liikevaihdon. Sormea napsauttamalla ja 0,17 euron kustannuksella.

Laajemmin Wikimploi-mekanismin hyödyistä tästä linkistä.

Ensimmäinen ja toinen liikuttaja

Työntekijät jakautuvat taitojensa, intressiensä ja ponnekkuutensa suhteen typologiseen muotoon, jossa on aktiivisia, passiivisia ja innostuvia henkilöitä.

  • ensimmäinen liikuttaja: yrittäjä, suunnittelija, muotoilija, innovaattori – hän luo ideoita, työtä ja organisoi ja johtaa ne
  • toinen liikuttaja: palkkatyöläinen, tarvitsee ensimmäisen liikuttajan antamat ja johtamat työt, tekee vain sopimuksilla määritellyn minimin. Pahimmillaan työkalut putoavat käsistä klo 16.00, parhaimillaan yrityksen kirkkain osaaja. Toinen liikuttaja haluaa odottaa ns. parasta tarjousta, eli hän on niin kauan tekemättä mitään, kunnes odottamisen ylellisyys loppuu
  • kolmas liikuttaja: apaattinen nolla, jolla ei ole intressiä juuri mihinkään. Onneksi ei kovin yleinen työntekijäprofiili
  • neljäs liikuttaja: virkamies, poliittinen virkamies, poliitikko –   hän työntää narulla, eli toimii edistäjänä hallinnollisten kitkatekijöiden keskellä. Tuloksia tulee vuosien aikajänteellä, jos silloinkaan.

Ensimmäiset liikuttajat ovat uutteria ja heidän koulutukselliset taidot mahdollistavat hankkeiden aloituksen, suunnittelun, organisoinnin ja johtamisen. Tyypillisiä ensimmäisiä liikuttajia ovat (olleet) mm. Steve Jobs, Leonardo da Vinci, Henry Ford, James Finlayson, Karl Fazer ja Karl Billsten. Ensimmäinen liikuttaja organisoi työtä sadoille ja tuhansille ihmisille.

Toiset liikuttajat ovat matkassa kapeahkoilla koulutuksilla, eivätkä he juurikaan pysty aloittamaan yrittämistä ja muiden innostamista. Markkinoija tarvitsee tuotteen, eli ensimmäisen liikuttajan panoksen, ennenkuin hän voi toimia. Lakimies ja poliisi tarvitsevat rikollisen ja muuta kahnausta, muuten he olisivat vailla tekemistä. Poraajalle on ensin saatava porattavaa. Porattavaa puolestaan organisoi ensimmäinen liikuttaja. Toisella liikuttajalla on koulutuksen kapeuden ja yhteiskunnan työnjaon luoma ylellisyys odottaa työtä ja olla osallistumatta työn organisointiin.

Yleinen malli työn luomiseen, esimerkki: Ensin on siis on luotava porattavaa ja ylläpidettävää, jotta porareille ja ylläpitäjille löytyy porattavaa ja ylläpidettävää. Toinen liikuttaja astuu työhön vasta sitten, kun työtä eli porattavaa ja ylläpidettävää on luotu. Samaa järjestystä noudatetaan lentokoneessa, kun happi loppuu: ensin naamari auttajan naamaan, sitten autettavan.

Suomen työttömistä ainakin 50 000:lla on koulutus, taidot ja motivaatio kohdallaan. He ovat ensimmäisiä, joiden työllistymistä kannattaa edistää. Nämä 50 000 ensimmäistä liikuttajaa saavat organisoitua työtä usealle muulle, eli toisille liikuttajille. Mikä parasta, 50 000 työtöntä ammattilaista eli ensimmäistä liikuttajaa jakautuu optimaalisessa suhteessa koko Suomen alueelle. Näin asukastiheyden mukaan voidaan sujuvasti tuoda toimeliaisuutta koko maahaan, sillä tyhjät toimitilat ja työttömät jakautuvat saman algoritmin mukaan.

Wikimploi 017-malli maksaa 0,17 euroa

Wikimploi-mekanismi käynnistyy yhdellä oikein kohdistetulla puhelulla.  Kun työn organisointia ja työllistämistä kannattava päätöksentekijä soittaa tyhjien toimitilojen omistajalle, joka tarvitsee tiloihinsa käyttäjiä, molempien tahtotila yhdistyy. Näin paikallispuhelun hinnalla saadaan sovittua sadoille ja jopa tuhansille työttömille ammattilaisille toimipiste, jossa uusi innostus ja innovaatio saa kehyksen.

Lopulta kaikki hyötyvät, sillä pian tilojen omistaja saa vuokratuloja, työttömät saavat mielekästä tekemistä ja palkkaa, ja kaupunki pienentää työmarkkinatuen kuntaosuuttaan eli pitkäaikaistyöttömien hoitamattomuudesta koituvia sakkomaksuja.

Kaikki siis yhden paikallispuhelun hinnalla eli 0,17 eurolla.